sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit
























Otava 2010

Olen saanut tämän kirjan henkilökohtaisesti itse kirjailijalta Turun kirjamessuilla vuonna 2010 lahjaksi siitä, että suostuin ystäväni kanssa viiden minuutin varoitusajalla haastattelemaan häntä virallisen haastattelijan tultua kipeäksi. Etusivulla on omistuskirjoitus. (:

On kestänyt pitkään, että sain tämän vihdoin luettua - kiitos kirjoitusten. Nyt ne ovat kuitenkin ohi ja voin jatkaa taas Omat kirjat luetuiksi -projektia, jonka tein uudenvuodenlupaukseksi. Ideana siis, että ennen kuin lainaan tai ostan uusia, luen vanhat pois.

KIRJAN TAKAKANSI:

"Kommunistien traagisia kohtaloita kahtia jakautuneessa Suomessa


Tammisaaren pakkotyölaitoksessa säilytettiin kommunistivankeja 1920- 1930-luvuilla. Myös Sirpa Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen vietti siellä yli seitsemän vuotta. Ääri-ilmiöiden voimistuminen ja yleismaailmallinen lama kärjistivät tunnelmat vankilassa äärimmilleen vuosina 1932-1933. Vankien kohtelussa, mutta myös heidän taisteluasenteessaan, näkyi viha. 


Rakkauden liekit puolestaan leimusivat hurmaavan Anni Kukkosen, isoisän salaisen rakastetun kautta. Anni pakeni Suomesta vuonna 1929 ja tuhoutui myöhemmin Stalinin vainoissa. Tämä oli kommunistien piirissä tyypillinen rakkaustarina - surullinen ja katkennut. 


Sirpa Kähkönen kuvaa koskettavasti Suomen jännittynyttä poliittista tilannetta, mustia vuosia, suuria suruja ja aatteen murtamia ihmiskohtaloita rikkimenneiden unelmien keskellä."


OMA ARVIO:

En ollut kuullut tästä teoksesta kuin vasta viisi minuuttia ennen haastettelua ja heti se alkoi kiinnostaa. Suomen sodat ja jännittyneet vuodet ovat aina kiinnostaneet ja mielenkiintoista kirjassa on se, ettei sen käsittelemää aihetta ole ennen maassamme vielä käsitelty. Minut hurmasi ajatus myös siitä, että Kähkönen tutkii oman isoisänsä jälkiä ja yrittää päästä sisälle hänen aikaiseen maailmaansa.

Vihan ja rakkauden liekit on tosiaan hyvin koskettava kuvaus ihmiskohtaloista. Kerronta  on äärimmäisen tiivistä ja vaatii lukijaltaan täyden keskittymisen, sillä henkilöitä, vuosia ja tapahtumia on melkoisesti koko ajan. Itse jouduin toisinaan aloittamaan kappaleen monesti alusta, jotta ymmärtäisin varmasti kaiken lukemani. Varsinkin henkilöt tuntuivat välillä menevän minulla sekaisin. Kehoitan siis varaamaan tämän kirjan lukemiseen aikaa.

Mukavaa kirjassa on se, että joka kappale nimetty sen mukaan, mitä se tulee käsittelemään. Otsikot antavat ikään kuin pienen hengähdystauon, jonka aikana voi mietiskellä vaikka mitä itse ko. asiasta tietää jo entuudestaan vai ollaanko täysin uuden aspektin äärellä. Itse historiasta kiinnostuneena harrastin sitä usein tätä kirjaa lukiessani.

Suosittelen tätä teosta erityisesti Suomen historiasta kiinnostuneille sekä sellaisille henkilöille, jotka ovat hyviä jäsentämään lukemaansa. Itse tykkäsin teoksesta niin paljon, että aion lukea sen pian uudestaan siinä toivossa, että oppisin vielä jotain uutta. Historiaa on kuitenkin niin paljon tuoltakin ajalta, etten usko kyenneeni yhdellä lukukerralla omaksumaan kaikkea.

ARVIO TÄHDISSÄ:

****½