sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia























TAMMI 2008
Alkkuperäinen nimi ja vuosi: Heart-shaped box, 2007

KIRJAN TAKAKANSI: 

"Kuolleet vetävät eläviä alaspäin.


Jude Coyne on ikääntyvä death-metal-muusikko, jonka kiinnostus makaaberiin ja yliluonnolliseen on hyvien fanien tiedossa. Kannibaalien keittokirja ja käytetyt hirttosilmukat alkavat kuitenkin tuntua kesyiltä, kun jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta. Tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja. 


Juden ovelle tuodaan sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Judea lähinnä huvittaa: häntä eivät ole jääneet vainoamaan sen paremmin väkkkivaltainen isä, hylätyt rakastajat kuin petetyt bändikaveritkaan - mitä yksi vanhuksen sielu hänelle mahtaisi?


Mutta sitten haamu onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Ja se on tosissaan. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle. Ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä." 


OMA ARVIO:

Olen aina ollut hivenen skeptinen uudempaa kauhukirjallisuutta kohtaan. Olen enemmänkin Draculan kaltaisten mestariteosten ystävä. Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia -teosta olin kuullut hehkutettavan ja olihan se sitten Citymarketin alelaarista mukaan otettava. Heti en siihen päässyt käsiksi koska olin muistaakseni lukemassa jo jotain toista kirjaa ja seuraavakin oli jo valittuna. Jouduin jo kerran aloittamaan kirjan uudestaan alusta, koska ylioppilasjuhlahässäkät sun muut ovat vieneet aikaa ihan mielettömästi ja olen ollut stressistä todella väsynyt pitkän aikaa. Nyt on kuitenkin jo helpottanut ja lukeminen voi taas jatkua reippaalla tahdilla (;

Olin positiivisesti yllättynyt kirjasta. Odotin sen olevan joko todella tylsä ja aiheeltaan kulutettu tai sitten täysin mauton kauhusplätteri. Se ei ollut kumpaakaan. Ensinnäkin, minusta aihe on mielenkiintoinen enkä itse ole aina lukenut aiheeltaan samanlaista kirjaa. Toiseksi, kirja oli toisinaan oikeasti melko karmiva kaikkine kuvailuineen ja tarkkoine yksityiskohtineen. Lisäksi olen aina ollut hivenen varpaillani vainomisen suhteen, jonka vuoksi ehkä kirja puri minuun niin hyvin.

Teos esittelee mainioita hahmoja. Ensinnäkin, Jude on ikääntyväski death-metal-muusikoksi hämmästyttävän nuorekas ja toisaalta taas tapoihinsa ja tekemisiinsä verraten kuitenkin kauhean aikuinen. Huomasin löytäväni hänestä yhtymäkohtia omaan isääni, mikä saattoi edesauttaa sitä, että Jude on alusta loppuun lempihahmojani. Lempihahmoihini lukeutui myös hänen tyttöystävänsä Marybeth eli Georia. Mielenkiintoista on minusta se, kuinka hyvin kirja onnistui luomaan Craddockista niin vastenmielisen hahmon, etten kyennyt kertaamaan muuta kuin vihaamaan häntä. Minusta se on kenties yksi hyvän kirjan ominaisuuksista: saada lukija uskomaan kirjan yhteen perimmäisimpään tarkoitukseen.

Kun vihdoin pääsin kirjaan kunnolla käsiksi, luin sen muutamalla istumalla - niin mukaansatempaava se on. Juonessa tapahtui koko ajan jotain, mikä piti kirjan mielenkiintoisena. En välttämättä tarkoita, että kirja oli juonenkäänteitä täynnä, mutta mielenkiintoisia aineksia siinä riitti. Käänteiden lisäksi tehosteina oli vanhoja kirjeitä, ja joskus käytyjä dialogeja.

Täytyy sanoa, että saisin kirjasta varmasti vielä enemmän irti, jos lukisin sen uudestaan. Kenties joskus luenkin ja ymmärrän siitä vielä enemmän. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kokevat olevansa tarpeeksi rohkeita : D En suosittele niille henkilöille, jotka voivat helposti huonosti ajatuksen voimasta. Kirjassa on lisäksi suhteellisen lyhyet kappaleet, eli jos olet etappilukija, niin tämä kirja saattaa olla hyvä siihen tarkoitukseen.

ARVIO TÄHDISSÄ:
**** 
(Annan neljä, koska kirja ei kuitenkaan yllä suosikkieni joukkoon. Se ei aiheeltaan ollut tarpeeksi koskettava.)

4 kommenttia:

  1. Pidin itsekin kirjasta kovasti, mutta vielä enemmän suosittelen Joe Hillin novellikokoelmaa (jonka nimeä en nyt tällä istumalla satu muistamaan). Se sisältää kauhun lisäksi muitakin genrejä, ja muutamat tarinoista jäivät kyllä mieleen kummittelemaan hyvinkin pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  2. Jere: Kiitos paljon kommentista ja vinkkauksesta! Täytyykin etsiä ko. kokoelma käsiinsä. (:

    VastaaPoista
  3. Novellikokoelma on nimeltään Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia.

    VastaaPoista