sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Alastair Reynolds: Turkoosit päivät


© Alastair Reynolds 2002
Alkuperäinen nimi: Turquoise Days
LIKE Scifi

TAKAKANSI: 

Turkoosit päivät -kertomuksessa sankarimaiset tutkijasisarukset Naqi ja Mina ryhtyvät selvittämään Mielenmuovaajien mysteeriä Turkoosi-planeetan valtamerissä. Ihmeellistä kohdetta pääsee lähelle vain uimalla. Toinen sisar hukkuu, toinen jää kaivaten pohtimaasn onnettomuutta. Oliko hukkumisella jokin tarkoitus? Totuus ei ole yksinkertainen.

OMA ARVIO:
Mikään tässä tarinassa ei tosiaan ole yksinkertaista. Tuntui, että tätä oli vielä vaikeampi ymmärtää kuin edellistä - eikä tässä edes puhuta matematiikasta. Minulta tuntui muuten vain menevät noodit ja muut muovaajatmitkälie täysin yli hilseen. Tästä syystä tämä tarina ei imaissut mukaansa samalla tavalla kuin edellinen ja odotin koko ajan teoksen loppua, joka ei sekään kovain kaukana alusta ollut. 

Olen aina ollut kiinnostunut merestä (en niinkään uimisen kannalta) ja siksi tässä teoksessa joku kaikesta huolimatta kolahti. Teos sisältää hirveästi tavallisia arvoja ja elämänmutkia huolimatta siitä, että teos sijoituu avaruusaikaan ja oudolle cyberplaneetalle. Arvoja ovat muun muassa rakkaus sisarrakkauden muodossa, pikasuhteet yms.. Tuttuja aiheita ovat hyvin vahvasti esimerkiksi läheisen menettäminen (useampaan otteeseen) ja petetyksi tuleminen. 

Meri kuvataan teoksessa lohdullisena, joskaan se ei ole kuten meidän meremme. Teoksen meri säilöö siellä uimassa käyneiden muistidataa ja siten uimaan mennessään omaan muistidataan sitoutuu muiden meressä uineiden tai sinne jääneiden dataa. Aihe herätti ajatuksen, että onko hukkuminen sittenkään niin julma tapa kuolla, kuin yleisesti ajatellaan. Vai voisiko olla mahdollista, että meri säilöö hukkuneistaan tärkeitä asioita - kuten esim. muistidataa? No, ken tietää..

Myöskään tämä teos ei ole pitkä eikä oikeastaan keskity kuin yhteen missioon. Timanttikoiriin verrattuna tämä sentään loppui - ja joten kuten ymmärrettävästi jopa. Lopun onnellisuusasteesta saa jokainen itse tehdä omat johtopäätöksensä, mutta minusta teos päättyy tyydyttävästi. Tälle kirjalla voin antaa samat suositukset kuin edelliselle - joskaan tämä ei imaissut minua samalla tavalla mukaansa. 

ARVIO TÄHDISSÄ:

**

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti