maanantai 4. heinäkuuta 2011

Annina Holmberg: Lumotut


© Annina Holmberg 2005
Juva 2005

TAKAKANSI:

Kun Miranda Aava täyttää 16 vuotta, hän saa kuulla isoisältään Miltonilta uskomattoman asian: hänen kohtalonsa on ollut syntyä Lumotuksi - valituksi. Koulutus tehtävään alkaa heti. Kumppaneina hänellä ovat 19-vuotias ranskalainen kaunotar Mikaja ja Cambridgessä opiskeleva älykkö-Minter. Miranda ottaa tehtävän vastaan ristiriitaisin tuntein, täynnä epäilyä lumousta ja omia voimiaan kohtaan. Myös kolmikon kyky toimia yhdessä on vielä näyttöä vailla. 

Lumottuja on ollut olemassa ihmiskunnan aamuhämäristä ja he ovat olleet todistamassa maailman historian tärkeimpiä hetkiä - suurten taideteosten syntyä, raakoja sotia, rautaesiripun takaista arkea. Nyt Mustaltamereltä nousee uhka, joka ei tottele luonnonlakeja. Nornat, varjot, vampyyrit ja muut friikit valtaavat Eurooppaa esijoukkonaan mystiseen verhoutunut inhimillinen paha, joka Lumottujen on kohdattava sen omalla maaperällä. 

OMA ARVIO:

Epäilemättä tämä kirja on jonkin sortin nuortenkirja - ainakin aiheestaan ja laadustaan päätellen. Ei sillä, että nuortenkirjoissa mitään vikaa olisi, mutta oli tämä ehkä hivenen yksinkertainen minun makuuni. Tykkään kyllä tämänsorttisista tarinoista, mutta hivenen monimutkaisemmalla ja vähemmän helposti ratkeavalla juonella. 

En lukenut kirjan takakantta ennen lukemista, mutta nyt kun sen tuohon kirjoitin, tuli kyllä sellainen olo, että jos olisin lukenut takakannen ennen lukemista, olisin odottanut paljon enemmän. Onneksi en siis lukenut, sillä olisin pettynyt. Ensinnäkin tuo "Miranda kuulee isoisältään uskomattoman asian" -kohta on minusta paistuttelua, sillä Miranda ei kyllä kovin pitkään minusta jaksa ihmetellä tätä Lumotuksi valitsemista. Hän ehkä hiukan hämmästyy, mutta pian siitä tulee jo melko arkinen asia. Ehkä kirjan sivut eivät riitä kertomaan koko totuutta, mutta tuollainen maku minulle jäi. 

Toiseksi, "Kolmikon kyky toimia yhdessä on vielä näyttöä vailla" olisi minusta kaivannut lisää pontta, sillä odotin todellisia vaikeuksia toimia yhdessä. Päinvastoin, hyvin perinteiden ryhmän nämä kolme minusta muodostavat: joskus on huonoja päiviä, mutta useimmiten hyviä. Minusta kolmikon yhteistyökyvyttömyys johtui usein joistain ulkoisista seikoista sen sijaan, että kolmikon yhteenpelaamisessa olisi ollut vikaa. 

Hyvää tässä kirjassa oli se, että pääpahaa oli hankala aavistaa. Tai no, lopussa tuli sellainen olo, että "No olisi pitänyt arvata", mutta ainakin itselläni se säilyi loppuun saakkaa hyvin. Lisäksi kirja on mieleltään hyvä - se ei pidä sisällään raivostuttavia hahmoja eikä se pyri luomaan jännitteitä kolmikon välille epäluonnollisessa suhteessa - kuten takakansi virheellisesti antaa opettaa. 

Kirja on noin 300 sivua pitkä, mutta teksti on ihan hyvän kokoista ja kappalevaihtoja on tihuaan. Kirja on ihan hyvää ja kevyttä lukemista, mutta mitään suurta fantasiaseikkailua ei kannata odottaa. Sopii nuorille, miksei vanhemmillekin mausta riippuen. Varmaan ihan kiva ensimmäinen pitempi kirja jollekin nuorelle. 

ARVIO TÄHDISSÄ:

***





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti