maanantai 4. heinäkuuta 2011

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

[Kuva täältä]

© Charlotte Brontë
Jane Eyre (alkup.)
Otava 1991


TAKAKANSI:

Charlotte Brontën (1816-1855) kuuluisa romaani on vaatimattoman, älykkään ja sisäisesti voimakkaan nuoren naisen ja hänen suuren rakkautensa tarina. Sen ylle luo romanttista välkettä taustan värikäs tapahtumasarja. Mutta kirjan tenho on muussakin kuin juonen jännittävissä yksityikohdissa - vanhan linnan arvoituksessa, odottamattomassa Intian-perinnössä, miehisen päähenkilön merkillisessä ja traagisessa elämänkohtalossa. Puolentoistavuosisadan takaa Charlotte Brontën kertojaääni kiehtoo meitä lämmöllään, aitoudellaan ja hämmästyttävällä tuoreudellaan. Brontën sisarusten Charlotten, Emilyn ja Annen koti oli Yorkshiren nummilla sijaitseva syrjäinen Haworthin pappila. Täällä he kirjoittivat seitsemän romaania ja lähes 400 runoa. Samaan aikaan Kotipettajattaren romaanin kanssa, vuonna 1847, tuli julkisuuteen Emily-sisaren kirjoittama Humiseva harju, joka ei kuitenkaan vielä kirjailijan elinaikana saanut ansaitsemaansa tunnustusta. Charlotte Brontë, sisaruksista vanhin ja kirjailijana tuotteliain, eli heistä myös kauimmin, 39-vuotiaaksi. 

OMA ARVIO:

Taas yksi kirja suosikkikokoelmiini. Kirja oli juuri niin loistelias kuin sen takakansi ja sisäkansien ihastelevat kirjoitukset anatavat ymmärtää. Tunsin tarinan suurpiirteineen ennen lukemista (tosin paljon oli jäänyt unohduksiin) ja odotin siltä paljon. Odotukseni palkittiin hyvin runsaskätisesti laskiessani kirjan käsistäni ihastuneena. Ei ollut hetkeäkään, ettenkö pienen välitauon töistä saatuani olisi tarttunut kirjaan - niin koukuttava se oli. Tahdoin tietää lisää ja lisää, sillä kirja piti inhottavassa piinassa pitkän aikaa ennen kuin kertoi sen, mitä eniten tahdoin tietää. Tiesin, kuinka tarina päättyy, joten saatoin huoletta juosta sen loppuun. 

Brontën kieli on niin verevää ja rikasta, että sitä lukee nutinnolla vaikka kuinka pitkään. Usein kappaleet olivatkin pitkiä ja jakoja oli harvoin. Kieli on kuitenkin niin sulavaa, että silmät vain liukuivat rivejä alaspäin ilman, että olisi pitänyt väen väkisin saada lauseista tolkkua. Toki jotkin harvat vanhakieliset sanat ja sanonnat oli luettava uudestaan, mutta sekään ei tahtia haitannut. 

Kirja on melko pitkä - lähemmäs 500-sivuinen. Se alkaa päähenkilö Jane Eyren lapsuudesta ja sen kurjuudesta, jatkuen sisäoppilaitosmaiseen tyttökouluun, josta urkenee Janelle ura ja sitä rataa neiti jatkaa aina Thornfieldin linnaan saakka, josta onni alkaa ja jossa se myös päättyy - ainakin hetkeksi. Toivottavasti en paljasta liikaa. 

Rakastan tämänkaltaisia historiallisia rakkaustarinoita. Vielä enemmän rakastan niitä, jos niissä käy hyvin (((((kuten tässä))))). 1800-luvun tavat ja kieli on niin hurmaavaa, että niihin uppoutuu hetkessä ja toivoo itsekin eläneensä tuota hurmaavaa aikaa seurapiirinaisena (näiden kirjojen kanssa pääsee turhamaisuuteni aina valloilleen).

Suosittelen kirjaa kaikille historiallisen romantiikan nälkäisille, jotka sietävät kurjan kohtalon kuvailua ja jotka rakastavat (((((((onnellisia))))))))) loppuja. Kirja ei ehkä ole niitä varten, jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja pienellä ja tiheällä tekstillä. Tämä on kuitenkin klassikko, jota suosittelen kaikille. 
Pian listassani taitaakin olla Humiseva harju. Saa nähdä, onko Emily-sisko kirjoittajana Charlotten vertainen. 

ARVIO TÄHTINÄ:
*****+

1 kommentti:

  1. Oi voi, täytyy joskus luksita tämä klassikko romantiikan nälkään! :-)

    VastaaPoista