torstai 14. heinäkuuta 2011

Geoffrey Huntington: Yönsiiven velhot - Korppikartanon salat 1


© 2002 Geoffrey Huntington
Alkuperäinen teos: Sorcerers of the Nightwing
JUVA 2003

TAKAKANSI:

Devon Marchin huoneessa on vaatekomero, jonka pimeydestä tuijottavat vihreät silmät. Hänen isänsä kutsuu komeroa hornankoloksi: sieltä luikertelee nimittäin demoneita, aikeenaan kiskoa Devon helvetin syvyyksiin. 

Devon on erilainen nuori. Tahtoessaan hän saa esineet siirtymään tai käyttöönsä väkevän voiman. Tähän asti Devonin on isän avulla onnistunut torjua demonien hyökkäykset, mutta kun isä kuolee 14-vuotias Devon saa uuden kodin Korppikartanosta, suuresta talosta jolla on kummituslinnan maine. 

Uuden perheen myötä Devonille selviää, että hän kuuluu yönsiiven velhojen ikivanhaan veljeskuntaan, eivätkä demonit ole suinkaan jättäneet häntä rauhaan. Korppikartanossa hän saa vastustajakseen myös oudon kahdeksavuotiaan pojan, oikean pikku paholaisen - ikään kuin pahat henget eivät jo muutenkin puuskuttaisi niskaan... Onneksi Devon saa myös liittolaisen, Cecily Grandallin, jota häntäkin painaa salaisuuksien taakka. 

Yhdessä he ryhtyvät selvittämään Korppikartanon saloja. Mielipuoli, demoneista mahtavin, on kuitenkin herännyt. 

OMA ARVIO:
En edes tajunnut, että tämä on yhden fantasiakirjasarjan ensimmäinen kirja ennen kuin aloin kirjaa tarkemmin tutkia ennen lukemista. No, sitä se kuitenkin on eikä minulla ole kuin tämä ykkösosa. Toivottavasti kirjasto tarjoaa lisäosia, sillä tykkäsin tästä ensimmäisestä osasta melko paljon. 

En luokittelisi kirjaa nuortenkirjaksi, vaikka se onkin nuorille täysin soveliasta luettavaa. Minusta tämä oli 14-vuotiaista nuorista kertovaksi kirjaksi melko aikuinen - toisaalta kuvaus nuorista (melkein lapsista) oli ehkä toisinaan jopa liian aikuismainen, sillä eihän 14-vuotias vielä ole aikuinen. Kirjaililla tuntuu kuitenkin olevan käsitys, että 14-vuotiaan seksuaalisuus on äärimmäisen järjellisellä tasolla. No, ken tietää.. Itse pidin sitä hiukan outona. 

Tarinan idea on suhteellisen mielenkiintoinen ja Korppikartano on saatu luotua hyvinkin mielenkiintoiseksi. Oikeastaan ensimmäinen osa tuntuu olevan vielä melko esittele eli mitään suuria paljastuksia ei lukijalle esitetä. Se on yksi syy, miksi tahdon mahdollisimman nopeasti jatko-osia. Kirja tosiaan koukuttaa. Luin sen melko yhdeltä istumalta ja tavallaan harmitti, että teos loppui niin kesken. 

Kirja on helppolukuinen ja kappaleet ovat sopivan pituisia. Kirjan hahmot ovat mielestäni melko miellyttäviä - tosin kaikki myös melko salaperäisiä, mikä on fantasiakirjallisuuden yksi perimmäisistä ominaisuuksista. Tarinaa on helppo ymmärtää, vaikkakin sen monsterit ovat toisinaan hivenen liian perinteisiä örkkejä, joista en ole niin innostunut. Toisinaan tarina oli liikaa itseään toistavaa, mutta pitää mielenkiintoa kuitenkin tarpeeksi yllä loppuun asti. 

Tämä ei kaiketi ole mikään kovin tunnettu fantasiasarja - tai sitten minä olen vain sivistymätön : D Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille fantasiakirjallisuudesta tykkääville ja niille, jotka sietävät 14-vuotiasta poikaa päähenkilönä. 

ARVIO TÄHDISSÄ: 

****+

2 kommenttia: