tiistai 9. elokuuta 2011

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Kirja, jota rakastin, mutta jota en rakasta enää? Kamala kysymys enkä tiedä voinko edes vastata tähän, sillä mihinkä se rakkaus sitten yhtäkkiä häviäisi... Mieleeni ei edes pitkällisen pohdinnan jälkeen tule ainuttakaan kirjaa, jonka voisin tähän haasteeseen vastaukseksi antaa. Kinkkistä...

Kirjahyllyä ja kirjamuistioitani selattuani törmäsin yhteen teokseen, jonka juuri ja juuri voin antaa vastaukseksi tälle haasteelle. En tiedä rakastinko ko. teosta aikoinani, mutta pidin ainakin - mitä en enää nykyään tee. 


Kuolleistahan ei saa puhua pahaa ja siksi tuntuu pahalta jo kaikessa yksinkertaisuudessaan laittaa tämä teos tällaisen haasteen alle. Vältän kuitenkin haukkumasta teosta, sillä sehän ei ole tarkoitus. Enkä minä oikeastaan edes kykenisi haukkumaan tätä teosta, se ei vain ole minun rakkaimpiani. 

Mutta miksi? Jos aloitetaan siitä, miksi pidin siitä aikoinaan niin kovasti. Se oli aikaa kun innostuin runoista - ensin niiden lukemisesta ja sitten itse kirjoittamisesta. Äidin kirjahyllystä löytyi moninaisia runokirjoja, jotka olivat kovassa kulutuksessa - niiden muassa tämä. Minusta Tabermannin sanailu on hienoa ja soljuvaa ja uutena runouden ystävänä näin sen hyvin sinisin silmin. Aika oli vielä sellainen, etten ymmärtänyt hienoon vihjailuun ja lievempiin sanoihin verhotun runon todellista sanomaa - siis sitä eroottista puolta. 

En tiedä, miksen koskaan ole ole ollut eroottisen runouden ystävä. Pidän eroottisista kirjoista, mutta runoissa menee jokin yli. Kun aloin ymmärtää rivien välejä enemmän, aloin nähdä myös Tabermannin teoksen toisessa valossa. Aluksi pidin sitä vain mauttomana ja iljettävänä, vaikka eihän se sitä ole. Sitten vähän kypsyin ja ymmärsin, ettei eroottinen runous vain ole minua varten - niin hienoa sanailua kuin se sisätääkin. Tällainen on siis tarina siitä, miten Tommy Tabermannin Täyttymyksen jano -runokokoelma ei päässyt alkuhuumaa pidemmälle. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti