sunnuntai 7. elokuuta 2011

Mary Shelley: Frankenstein


Ilmestyi 1818
lkuperäinen teos: FRANKENSTEIN or, the Modern Prometheus
GUMMERUS

TAKAKANSI: 

<< Muista että minä en kerro hullun houreista. Se että aurinko paistaa taivaalta ei ole sen todellisempaa kuin se mitä nyt kerron. Öitä ja päiviä jatkuneen uskomatoman uurastuksen ja uupumuksen jälkeen minun onnistui keksiä syntymisen ja elämän syy; ei, enemmänkin, minulla oli nyt kyky suoda elämä elottomalle aineelle.>>

Frankenstein, hyvää tarkoittava ja ihmiskunnan parasta ajatteleva tiedemies, luo laboratoriossaan Uutta Aadamia, yli-ihmistä, mutta tuloksena onkin hirviö, ja pahuuden voimat pääsevät valloilleen. 

Mary Shelleyn vuonna 1818 ilmestynyt Frankenstein on kaikkien aikojen maineikkaimpia kauhutarinoita ja lähtölaukaus kokonaiselle kirjallisuudenlajille. Se on myös pelottavan ajankohtainen nyt kun elinsiirrot ja ihmisperimän manipulointi ovat pian arkipäivää.

OMA ARVIO:

On kestänyt pitkään, että tämä teos on päässyt lukuliastelleni, vaikka se on yksi kaikkien aikojen kirjoista ja aiheeltaan minua hyvinkin paljon kiinnostava. Nyt olen sen kuitenkin saattanut loppuun ja olen edelleen sitä mieltä, että teos on kaikkien aikojen suurimpia - ja edelleen ajankohtainen. Kirja taisi oikeastaan olla hyvinkin paljon aikaansa edellä jo ilmestyessään. 

Frankenstein-teoksen luettuaan ymmärtää aina vain paremmin, miten harhaanjohtavia television luomat kuvat ovat; elokuvien ja sarjojen isokokoiset hirviöt kantavat aina nimeä Frankenstein vaikka alunperin Frankenstein oli tiedemies, joka loi tämän hirviön. Nykymaailma on kuitenkin luonut Frankenstein-nimestä hirviön, joka näyttää juuri sellaiselta, kuin Mary Shelley kirjassaan kuvailee: suuri ja ruma - niin ruma, että tavallinen kaunis ja lempeä ihminen sitä kavahtuu kauhun sekaisin tuntein. 

Frankenstein on oikeastaan aika surullinen teos. Minusta sen pääteesi lienee se, että ihminen on susi itselleen, ihminen tuhoaa itse itseään. Sitä puoltaa se, että tiedemies Frankenstein tiedeläpimurron hurmioissa alkaa luoda ihmisen perikuvaa antamalla elottomalle elämän, mutta päätyy lopulta luomaan hirviön, jota jopa sen luoja itsekin kavahtaa. 

Teos kuvastaa hyvin myös sitä, miten viitsimätön ihminen alkuinnostuksen tai epäonnistumisen jälkeen on. Luomisvimmoissaan Frankenstein luo ihmisen, joka osoittautuukin rumaksi ja kuvottavaksi. Epäonnistumisen johdosta hän pakenee luomustaa luullen pääsevänsä siitä niin vain eroon. Ihminen pakenee itse luomaansa tuhoa, joka loppujen lopuksi kaatuu hänen niskaansa isompana taakana kuin jos hän olisi tehnyt heti alkuun asian eteen jotain. Tämän ehkä tajuaa paremmin kun on teoksen lukenut. 

Suosittelen Frankensteinia ihan kaikille - onhan se ehdoton klassikko... joskin hivenen  unohdettu sellainen. Vaikka sitä kuvataankin kauhutarinaksi, ei sen lukeminen  ole lainkaan sellaista, kuin esimerkiksi Moottorisahamurhaajan katsominen. 1800-luvun kauhu on nykypäivää paljon hienostuneempaa eikä se käsittele mauttomalla tavalla verilöylyjä tai lenteleviä suolenpätkiä. 

ARVIO TÄHDISSÄ:

*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti