torstai 4. elokuuta 2011

Nancy Mitford: Aurinkokuningas


© Nancy Mitford 1966
WEILIN GÖÖS 1979

OMA ARVIO:

En tiedä millä asenteella olin viimeksi tätä kirjaa lähtenyt lukemaan, mutta sen tiedän, että se oli jäänyt hyvin varhaisessa vaiheessa kesken. Kaikesta päätellen se taisi kyllästytti minua. En kyllä ymmärrä miksi, sillä nyt kun aloitin kirjan, luin sen ahmimalla loppuun saakka ja nautin sen jokaisesta käänteestä täysin siemauksin. Ludvig XIV:n hallintokausi on suunnattoman mielenkiintoista luettavaa - ainakin jos on historiasta kiinnostunut. 

Aurinkokuningas on siis hivenen romaanityylinen seloste Ranskan ja Navarran kuninkaan Ludvig XIV:n elämästä - lähinnä hänen hallitsijakaudestaan, joka alkoi vuonna 1643 (jolloin Ludvig oli 4-vuotias) ja joka päättyi hänen kuolemaansa 1715. Ludvig saa hallitsijan paikan hänen isänsä Ludvig XIII:n kuoltua, mutta koska poika on vasta 4-vuotias, toimii hänen äitinsä Anna Itävaltalainen sijaishallitsijana. Oikeastaan Ludvig XIV:n elmämää aletaan kirjassa tarkemmin selostaa vasta kun hän lunastaa hallitsijan paikkansa äidin kuoltua. 

Olen aina pitänyt television Ihana Elisa ja Haukka ja kyyhkynen -sarjoja typeränä paistutteluna ja naurettavana leikkinä historian kustannuksella, mutta nyt kun luin selosteen Ludvig XIV:n hovin meiningistä, perun sanani. Hovielämä tuntuu olleen ihan oikeasti pelkkää juonittelua ja salarakkaita. Hovi on ollut täynnä petosta, vaiennettuja suita, kuolemia ja karkotuksia - syystä jos toisesta. 

Mielenkiintoista Ranskan hovielämässä on se, että rakastajattarien asema tuntuu olleen melko ylevä ja jokaisella ylhäisellä herralla tuntui täytyvän olla vaimon lisäksi ainakin yksi rakastajatar. Toisaalta liikaa peuhaamista rakastajattarien kanssa kuitenkin paheksuttiin, vaikka samalla paheksuttiin ja ala-arvostettiin myös niitä, joilla rakastajia ei ollut. Mielenkiintoista on myös se, miten homoseksuaalisuus tuntui kukoistavan vaikka sitä yleisesti paheksuttiin kuninkaan puolelta. Oikeastaan kirjassa ei tainnut olla vuotta tai aikakautta, jolloin Ludvig XIV ei olisi syvästi paheksunut homoseksualismia. 

Järjyttävää kirjassa on huomata, kuinka paljon ihmisiä sen aikana kuolee. Toisaalta tuohon aikaan oli aivan normaalia, että suurin osa vastasyntyneistä kuoli välittömästi tai jonkin ajan kuluttua tai että saiarastuessaan oli hyvin pieni todennäköisyys parantua - varsinkaan yleisesti hyvänä pidettyjen suoneniskujen jälkeen. Harvinaisen paljon tuon ajan ylimystö tuntui luottavan oksennnuslääkkeisiin, peräruiskeisiin ja yleisesti lääkintämiehiin, jotka olivat "urallaan" aiheuttaneen enemmän kuolemia kuin parantumisia. Jännittävää on huomata, että jopa kuningas luottaa näihin nykyaikana puoskareiksi kutsuttaviin haavureihin. 

Kirja todella imaisi mukaansa heti alusta lähtien. Se on sinänsä hankalaa luettavaa, koska henkilöt menevät helposti sekaisin, ne vaihtuvat tiuhaan ja heidän suhteissaan tapahtuu alati muutoksia. Kaikki menevät naimisiin useamman kerran ja rakastajattaret vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, ettei meinaa pysyä perässä. Lisäksi suomennos on hyvin koukeroista ja itse ainakin jouduin lukemaan monet lauseet useamman kerran. Suosittelen kuitenkin kaikille historiasta ja historiallisesta hovielämästä, kieroilusta, rakastajattarista ja mystisistä taudinkuvista kiinnostuneille :D

ARVIO TÄHDISSÄ:

****½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti