keskiviikko 3. elokuuta 2011

Stephen King: Kuulolla


© by Stephen King 2006
Alkuperäinen nimi: Cell
TAMMI

TAKAKANSI:

Clay Riddellin elämä näyttää pitkästä aikaa valoisalta: hän on käymässä Bostonissa ja on juuri allekirjoittanut sarjakuvasopimukse, joka takaa hänelle mukavan toimeentulon. Clay poikkeaa puistoon jäätelölle, ja yhtäkkiä kaikki muuttuu järjettömäksi. Ihmiset hänen ympärillään sekoavat ja alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti. Sekasortoa ja kauhua aiheuttaa ilmiö, jota myöhemmin aletaan kutsua pulssiksi. Se leviää kännyköiden kautta ja tekee ihmisistä villejä, alkukantaisia petoja. 

Clayn mieltä painaa ennen kaikkea epätietoisuus hänen poikansa ja erossa asuvan vaimonsa kohtalosta. Kotiin Maineen on päästävä keinolla millä hyvänsä, vaikka maailma tuntuu nyrjähtäneen sijoiltaan. Clay ja hänen matkakumppaninsa huomaavat vähitellen, että pulssin vaurioittamat ihmiset eivät jää lopullisesti petomaisiksi tappajiksi, vaan heistä alkaa kehittyä jotain uutta ja hirvittävää...

King ei päästä lukijaa helpolla. Hän luo eteemme pelottavan vision siitä, mitä tapahtuisi, jos nykyajan tekniikka kääntyisi ihmistä vastaan.

OMA ARVIO:

Minä olen aina sanonut, että kännyköistä on vain harmia: ne eivät toimi, katoavat helposti ja rajoittavat muutenkin yksityisyyttämme, kun aina täytyy olla tavoitettavissa. Kännykät ovat orjuuttaneet meitä. Juu, voihan sitä puhelimen laittaa pois päältä ja heittää jorpakkoon, mutta kun ei se käy niin helposti. Ei orja koskaan hylkää isäntäänsä, se on vain totuus! 

Täytyy sanoa, että teoksen aihe on nykyihmisen näkökulmasta karmiva - ja varmasti ne jotka näitä teknologiauudistuksia ovat vakaasti vastustaneen, ovat vielä enemmän kauhuissaan tästä skenaariosta. Toisaalta kauhukuvia lieventää hivenen se, että minusta Kingin kuvaus ihmishirviöistä oli paikoin hivenen mauton ja hupaisa - ainakaan minä en kokenut kylmiä väreitä lukiessani kuvausta irronneesta ylähuulesta tai lerppuvasta korvasta. Jostain syystä sellainen tuntuu niin mahdottoman kaukaiselta, etten kykene ottamaan moista vakavissani. 

King ei ole tapahtumissa vitkastellut. Neljä sivua kirjan alusta on tavallista leppoisaa keskipäivän kuvailua, sopimukseensa tyytyväisen Clayn pohdintoja ja sitten alkaa heti tapahtua ja jo seitsemännellä sivulla koko maailma tuntuu olevan hujan hajan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, millaisia henkilöitä Clay matkalleen saa mukaan: homomiehen Tomin ja teini-ikäisen Alicen. Mielenkiintoista on myös se, mikä heidän kohtalonsa on ja mitä heille olettaa tapahtuvan, muttei sitten tapahdukaan. Loppujen lopuksi harmillista on, että vaikka kirjaa on lähemmäs 500 sivua, ei Tomista ja Alicesta juurikaan saa syvällisempää kuvaa. He esittäytyvät lukijalle vain sen hetkisessä valossa, mutta heidän taustoistaan olisin kaivannut lisää. 

Kuulolla on hyvin Kingmäinen teos. Se ei ole yhtä karmiva kuin esimerkiksi Piina tai Uinu uinu lemmikkini. Siitäkin huolimatta teos on hyvää Kingiä ja antaa ainakin aihetta ajatella, millä tavoin nykyteknologiaan tulisi suhtautua. Paljon varauksellisemmin minun mielestäni, meidän ei pitäisi liikaa luottaa, että tiukan paikan tullen laitteet pelastavat meidät. Minä pelkään ennemmin, että ne tuhoavat meidät - tavalla tai toisella. 

Suosittelen kirjaa kaikille. Se on pitkä, mutta etappilukijoille taas vinkiksi, että kappalevälit ovat lyhyitä (:

PS. Kirjan loppu oli ärsyttävä ja helposti arvattavissa! :/

ARVIO TÄHDISSÄ:

 ***½


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti