tiistai 2. elokuuta 2011

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (äänikirja)


© Tove Jansson
Kirja ilmestyi 1970
Äänikirjan lukija: Kari Paju

TAKAKANSI: 

On marraskuu. Sataa. Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Silloin alkaa kaivata muutosta elämään, kaivata Muumilaaksoon. Sinne kerääntyvät puuhakas Hemuli, pelokas Vilijonkka, yksinäinen homssulapsi, ikivanha Ruttuvaari ja kaunis Mymmeli. Mutta muumiperhe on lähtenyt eikä kukaan tiedä minne. Miten käy kun Hemuli yrittää olla muumipappana, Vilijonkka mammana? Saako Mymmeli tanssia, kun hän ei voi olla tanssimatta? Voiko Vilijonkka jättää siivoamisen? 

OMA ARVIO:

Muumilaakson marraskuu on Tove Janssonin viimeinen romaani. Minä en ole sitä saanut käsiini kirjastosta, joten päätin sitten ostaa sen äänikirjana ja nyt olen sen saanut kuunneltua. En ole pitkään aikaan kuunnellut äänikirjoja, vaikka lapsena niitä rakastin. Ihan kivaa vaihtelua lukemiseen. Ja oikeastaan äänikirjan ohella saattoi lukea muuta kiraa - ei tietenkään samaan aikaan kun lukee, mutta samalla kuitenkin (:

Olen suorastaan hurmaantunut Toven tapaan kertoa. On mielenkiintoista kuulla, millaisiksi Tove on hahmonsa alunperin kirjoittanut ja millaiseksi japanilaiset ovat ne sittemmin luoneet. Paljon eroavuuksia löytyy, mutta toisaalta paljon löytyi myös pieniä yksityiskohtia, jotka esiintyvät myös japanilaisten muumeissa. 

Mielenkiintoista teoksessa on se, ettei se käsittele muumiperhettä, vaan heidän ystäviään; Mymmeliä, Hemulia, Nuuskamuikkusta, Vilionkkaa, Homssu Tuhtoa ja Ruttuvaaria. Kirjan avulla oppii tuntemaan heidät paremmin kuin hyvin, sillä jokaista kuvaillaan ulkoisesti ja sisäisesti hyvin tarkasti. Hivenen hämmennyin aluksi kun teoksessa puhutaan toisinaan Homssusta ja Tuhtosta. Luulin ensin niiden olevan kaksi eri hahmoa, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että Homssu on ilmeisesti lajinimi ja Tuhto virallinen nimi. Tai ainakin kyse oli samasta hahmosta, vaikka välillä käytettiinkin Tuhton sijasta Homssua ja Homssun sijasta Tuhtoa.

Täytyy sanoa, etten erityisemmin pidä Kari Pajusta lukijana. Hänen tapansa lukea on liian kaavamainen. Hän saa jokaisen "repliikin" kuulostamaan vihaiselta, mikä ei kai ole tarkoitus. Äänensävy ja -painotus on jokaisella hahmolla liian samanlainen. Ainoastaan Ruttuvaari poikkeaa muista ja hänen vanhan äänensä Paju muodostaa hienosti. Ehkä miesten on vaikea muodostaa naisellista ääntä ja puhetapaa tekemättä siitä stereotyyppistä. 

Suosittelen Toven Muumikirjoja ihan kaikille - jopa lapsille niitä sopii minusta lukea. Ainakaan tässä teoksessa ei ollut mitään lapsille sopimatonta - joskin se saattaa olla toisinaan vähän vaikeaastiymmärrettävä. Suosittelen myös kokeilemaan teoksia äänikirjana joskus - se tuo kivaa vaihtelua. Kirjakaupoissa niitä myydään, joskin ne ovat hävyttömän kalliitta - useimmat yli 40 euroa. Esimerkiksi wsoy.fi-sivustolta tämän kyseisen muumiäänikirjan saa 25 eurolla. (:

ARVIO TÄHDISSÄ: 

*****
Loppuun vielä talviaiheeseen sopiva muumimusiikki. Tämä on niin surumielinen, että aina tulee kyyneleet silmiin kun kuuntelee. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti