lauantai 1. kesäkuuta 2013

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


© Tuomas Kyrö 2010

TAKAKANSI:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. 

Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät; hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä. 

Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut! Se on järjen ja jäärän ääni. 

OMA ARVIO:

Tuomas Kyrö on paitsi hauska televisiopersoona, myös loistava kirjan kirjoittaja. En ole kyllä aikoihin nauttinut minkään kirjan lukemisesta näin paljon. Kirjan suorastaan ahmi kertaistumalta. No, eihän siinä ole kuin 130 sivua ja kappaleet ovat lyhyitä. Silti - monen samanpituisen kirjan lukemisessa menee paljon pidempään jos aihe on tarpeeksi kuiva. 

Mielensäpahoittaja on mielenkiintoinen ja jotenkin omakohtainen aihe. Näen hänessä paljon samaa kuin omassa pappassani. Ehkä juuri se teki kirjasta niin mielekkään. Vähän väliä naurahtelin kun muistin oman pappani sanoneen aivan samalla tavalla. Jäärä mikä jäärä. 

Kirjaan on helppo samaistua. Vaikka jäärä onkin jäärä, on se kuitenkin onnistunut järkeistämään syyt, miksi mielensä pahoittaa. Jotenkin koin sympatiaa koko kirjan ajan ja huomasin olevani samaa mieltä monesta asiasta. 

Suosittelen teosta ehdottomasti kaikille iästä riippumatta. Tämä on hauskaa ja kevyttä lukemista. Jos lukemisen aloittaminen on vaikeaa, niin tässä on oikea kirja tarttua. Se ei vie paljoa aikaa, on helppilukuinen ja mikä parasta; superhauska! 

ARVIO TÄHDISSÄ:

*****